Katsottiin eilen miehen kanssa AVAlta 11 tapaa jättää nainen kun aiheena oli lapsettomuus. Itse ohjelmasta ei sen enempää kuin että Heidi Kyrö oli minusta ehkä huonoin mahdollinen henkilö puhumaan lapsettomuudesta. Jotenkin hän esiintyi todella lapsellisesti. Marian tarina oli koskettava, mutta jotenkin melko yllätyksetön ja ennelta-arvattava. Heidi Kyrön päivittelyt "ei tuollaista voi oikeassa elämässä tapahtua" olivat harvinainen naiiveja. Tärkeintä ohjelmassa minulle olikin sen aiheuttamat ajatukset ja keskustelu mieheni kanssa. Alkuun ajattelin, että onpas sikamaista jättää vaimo lapsettomuuden takia! Mieheni puolusteli asiaa, että voihan se olla, että naisen luonne oli lapsettomuuden myötä muuttunut, eikä suhde enää ollut entisellään. Aivan varmasti asia jollain lailla luonteeseekin saattaa vaikuttaa kun paljon haluamaansa ja eniten toivomaansa ei saa.
Aloinkin miettimään asiaa ja ymmärtämään naisen jättänyttä miestä. Lapset ovat niin perustavanlaatuinen ja iso asia elämää, että jos niitä haluaa, ymmärrän täysin että tekee kaikkensa niitä saadakseen. Vaikka tuntuisihan se aivan mielettömän kauhealta tulla jätetyksi sen vuoksi, ettei voi tulla miehelleen raskaaksi. Mutta jos asiaa ajattelee toisinpäin, niin ovathan monet naiset ja miehet valmiita lopettamaan suhteen kiinnostavaan ihmiseen alkuunsa jos selviää, ettei toinen halua lasta. Alkavalle suhteelle ei anneta edes mahdollisuutta. Siltikin jos yhteistä elämää on elettynä vuosia ja lapsettomuuden taakka yhdessä kannettu, tuntuu järkyttävälle, että toinen jätettäisiinkin yksin ja mies lähtisi etsimään hedelmällisempää naisseuraa.
Juttelimme mieheni kanssa tästä ja molemmat olivat sitä mieltä, ettei eroa olisi hakenut lapsettomuuden takia. Helppohan se on nyt julistaa kun asiaa et tarvitse oikeasti miettiä. Lisäsinkin miehelleni lopuksi, että mistäs minä toisaalta tiedän miten olisin tosipaikan tullen toiminut.
Tiedän, että lapseton ystäväni on miehensä kanssa vuosien varrella miettinyt myös avioeroa. Lapsettomuuden syy on heillä enemmän naisessa kuin miehessä, vaikkei mieskään täysin puhtaita papereita ole saanut. Ahdistaa ajatus siitä pelosta, että mies jonain päivänä vain ilmottaisi lähtevänsä ja syyksi ilmoittaisi lapsettomuuden. Minun ei sitä enää tarvitse miettiä ja pelätä, mutta ystäväni ehkä toisinaan miettii. Onneksi heidän liitossaan on paljon muita asioita, mitkä ovat hitsanneet heidät yhteen. Toivottavasti he riittävät toisilleen, eikä kumpikaan tunne tekevänsä liian isoa kompromissia jäädessään ehkä lapsettomaksi kumppaninsa kanssa.
