Hiljaista pitelee. Lapseton ystäväni on toistaiseksi jättänyt hoidot ja he odottelevat nyt useamman kuukauden että palaavat taas hoitojen äärelle. Osaltaan ihan taloudellisista syistä, osaltaan oman jaksamisen takia. Varmasti fiksua antaa ajan kulua, pölyn laskeutua ja rauhassa kerätä voimia. Heillä kun on hoitohistoriaa jo hyvin pitkältä ajalta ja se on täynnä mitä erilaisempia epäonnistumisia. Vähissä on ne onnistumiset.
En voi kuitenkaan olla ajattelematta sitä, että kun aikaa vaan kuluu, niin ikääkin tulee lisää ja heidän onnistumismahdollisuudet pienenee jatkuvasti. He ovat miehensä kanssa jo lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä. Selvästi ystäväni pelkää seuraavaa ja ehkä sitä kaikkein vihoinviimeisintä yritystä. Se kuluttaisi taas tuhansilla euroilla heidän rahojaan sen lisäksi että se kuluttaisi heidän henkisiä voimavarojaan tolkuttomasti ja aiheuttaisi suunnatonta stressiä. Paineita lapsensaamiseen heillä ainakin nyt on. Lähipiirissämme on oman raskauteni lisäksi syksyn ja talven aikana putkahdellut vauvauutisia vähän sieltä sun täältä. Ja lisää on tulossa, mutta niistä hän ei vielä tiedä. Jokainen kertoo kun parhaaksi katsoo.
