Rohkaisin mieleni ja kerroin raskaudestani ystävälleni. Lähetin hänelle tekstiviestin, missä kerroin raskaudestani ja siitä, miten vaikealta asia tuntuu kertoa. En todellakaan odottanut onnitteluja ja mainitsin tästä myös viestissä, mutta olisin toivonut että hän noteeraisi viestini jotenkin. Ihan miten vain, vaikka sanomalla arvostavansa rehellisyyttäni että kerroin hänelle ensimmäisenä enkä alkanut salailemaan. Tai edes vastaamalla, että viestini tuli perille. JOTAIN! Mutta ei mitään. Ei pihaustakaan ja viestin lähettämisestä on jo useita päiviä.
Olen pettynyt. Kaduttaa että kerroin kun vastaanotto on tämä. Tuntuu, että ihan turhaan murehdin ja mietin päiväkausia, miten toimisin ystäväni suhteen niin, että hänestä tuntuisi vähiten pahalta.
Claudia, Olen pahoillani ystäväsi vastaanotosta.
VastaaPoistaMinusta teit kuitenkin oikein kertoessasi hänelle. Uskon kyllä, että ystäväsi viestittää takaisin kunhan pääsee oman pahan olon yli. Sillä miten tahansa asian kertoo, se sattuu jonkin aikaa. Juuri näin kävi minullekin ja juuri tänä aamuna. Ystäväni ilmoitti olevansa raskaana juuri kun itse piinailen tunnekouhujen vallassa (takana ensimmäinen PAS ja piinaviikot meneillään). Kyllähän se tieto sattuu ja vetää mielen matalaksi; mutta kuten aiemmin kirjoitin, sattuminen johtuu omasta epätoivosta ja pelosta. Kyllä ystäväsi sinun uutisesta iloitsee, mutta tarvitsee näiden tunteiden ylös nostamiseksi aikaa. Älä vielä luovuta tai pahoita mieltäsi enempää.
Minustakin tein oikein vaikka vielä en asiasta ole hänen puolestaan aivan varma. Mutta kyllähän asia joskus selviää. Tuntuu hirmu pahalta, jos tämä uutiseni romahdutti häntä vielä entistä enemmän eikä sen takia jaksa tai pysty ottamaan mitään yheyttä minuun =(
Poista