Tulevat kirjoitukseni ovat ajatuksia siitä, millaista on olla lapsettomuudesta kärsivän ihmisen ystävänä. Lisäksi kirjoitan toisen lapsen yrityksen aloittamiseen liittyvästä odotuksesta ja siitä onnistuuko toinen kerta helpommin vai vaikeammin kuin ensimmäinen.
Esikoisemme sai alkunsa melko tarkkaan vuoden ehkäisyn lopettamisen jälkeen. Olin syönyt pillereitä kymmenen vuotta yhtä lyhyttä taukoa lukuunottamatta ja osasin jo odottaa, ettei raskaaksi tuleminen käy käden käänteessä. Muutaman kuukautta pillereiden lopettamisen jälkeen kävin julkisella puolella juttelemassa kiertohäiriöistä ja sain Terolutit sekä lähetteen verikokeisiin. Verikokeista selvisi etten ovuloi. Kuvittelin, että saan Clomifenit avittamaan ovulaatiota, mutta lääkäri laittoikin minulle lähetteen naistentautien polille ja sain kutsun ensikäynnille usean kuukauden päähän. Siinä vierähtikin sitten muutama kuukausi ja kesän lopulla, kun pillereiden loppumisesta oli kulunut noin yhdeksän kuukautta, hakeudun yksityiselle lapsettomuusklinikalle loppukesästä. Aika keskussairaalaan naistentautien polille olisi ollut vielä tätäkin myöhemmin. Paras ystäväni oli juuri ilmoittanut tulleensa raskaaksi, ekasta kerrasta tieytysti. Se tuntui pahalta, koska me olimme aloittaneet yrityksen jo ajat sitten, emmekä olleet ovuloimattomuuteni takia päässeet vielä edes kunnolla yrittämään ja he jo kiilasivat ohi.
Lapsettomuusklinikalla minut ultrattiin ja munasarjani todettiin monirakkulaisiksi, eli minulla oli PCO. Mitään muita oireita ei ollut kuin puuttuvat kuukautiset ja ovuloimattomuus, mutta sehän riittää esteeksi raskaaksi tulemiselle. Sain Clomifenit ja söin niitä kierron 3.-7. päivä ja seurantaultrassa selvisi, että ovulaatio oli tapahtumassa. Kotitestillä sitten sain eräänä aamuna hymynaaman testiin ja yritys oli kova. Meni kaksi viikkoa ja kuukautiset alkoivat.
Kokeiltiin heti seuraavaan kiertoon toisen kerran uudelleen Clomifeneja, samalla annostuksella, kierron samoina päivinä. Tällä kertaa ultrassa ei näyttänytkään niin hyvältä kuin ensimmäisellä kerralla ja kotitesteihinkään en hymynaamaa saanut. Arvatenkin kierto venyi ja venyi kun ovulaatiota ei ollut tapahtunut. Lokakuu oli vaihtumassa marraskuuksi ja aika naistentautien polille tulossa. Päätin mennä sinne, ennen kuin menisin takaisin yksityiselle.
Käynti naistentautien polilla oli jotain ihan naurettavaa. Lääkäri teki sisätutkimuksen ja oli laittamassa minua samantien laparoskopiaan, koska epäili tukoksia. Kerroin, että olimme lähdössä etelän matkalle samalla viikolla kun leikkausaika olisi, joten kysyin voisinko uida meressä ja käydä vesipuistossa huoletta. Kuulemma voisin, eikä leikkaus muutenkaan haittaisi menoa millään lailla. Jostain syystä olin kuitenkin hyvin skeptinen ja soitin ystävälleni joka on sairaanhoitaja ja kerroin hänelle tilanteesta. Hän ei voinut uskoa, että minulle oli neuvottu että voisin uida normaalisti heti pari päivää leikkauksesta! Näin ei saisi menetellä missään nimessä, vaan ainakin kymmenen päivän karenssi saunomiseen ja uimiseen. Soitin myös eräälle toiselle ystävälleni, jolle kyseinen toimenpide on tehty ja hänkään ei voinut käsittää ohjeita. Hän ei itse olisi mistään hinnasta lähtenyt heti leikkauksen jälkeen etelään maha turvonneena, kipeänä ja mustelmilla.
Ei liene yllätys, että peruin leikkausajan ja soitin samantien yksityiselle. Yksityinen lääkäri ihmetteli myös sitä, miksi sairaalan lääkäri oli sanonut, ettei Clomifen annostusta voisi nostaa. Kysyin nimittäin itse sairaalan lääkäriltä, voisinko syödä Clomifeneja seuraavaan kiertoon tuplat, jotta ovulaatio tapahtuisi, niin lääkäri vastasi ettei annostusta voi nostaa, ainoastaan laskea. Yksityinen lääkärini kuitenkin neuvoi heti tuplaamaan annostuksen ja tulemaan sitten seurantaultraan.
Tässä vaiheessa päätin, että mitä ikinä tämä projekti vielä eteen heittää nyt tai tulevaisuudessa, tulen käyttämään vain ja ainoastaan yksityisen klinikan palveluita.
Lähdimme mieheni kanssa etelään vapautunein mielin Clomifen purkki mukana. Kuukautiseni alkoivat heti matkan alussa ja napsin loman ajan Clomifeneja kierron 3.-7.päivä. Loma oli täydellisen ihana! Söimme ja joimme hyvin, nautimme toisistamme ja seksi oli parasta pitkään aikaan! Suomeen palattua kävin ultrassa ja hyvältä näytti! Ainut miinuspuoli oli ohut limakalvo, joka minulla oli ollut ohut alusta asti ja mitä Clomifen entisestään tuntui ohentavan. Ovulaatio oli kuitenkin tulossa ihan lähipäivinä. Tein päivittäin testejä ja viidentenä päivänä ultrasta, aamulla ennen töihin lähtöä testiin pamahti samantien hyvin tumma viiva kontrolliviivan kaveriksi.
Siinä oli sitten tenkkapoo. Töihin olisi pitänyt lähteä koko päiväksi, mutta kauan odotettu ovulaatio jylläsi päällä. Tein jotain sellaista mitä en ole koskaan tehnyt, enkä koskaan tule tekemään uudestaan ellei vastaan satu täsmällee samanlainen tilanne. Soitin töihin, valehtelin olevani kipeä ja jäin kotiin. Omatunto kolkutti todella pahasti ja oloni oli ihan kamalan syyllinen ja pelkäsin jääväni kiinni jollakin tavalla. Sinä päivänä harrastettiin seksiä sekä aamulla että illalla ja ovulaatiojomotukset olivat todella kovat. Tämä kannatti, yhdeksän kuukautta myöhemmin meille syntyi vauva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti