Kaikki ärsyttää

Välillä tuntuu, että lapsetonta jos ketä on maailman helpoin ärsyttää ja loukata. On niin paljon asioita joita ei saa kysyä, sanoa ja kertoa. Lapsihaaveista kysely on moukkamaista, "älä stressaa" -neuvo on ehkä maailman älyttömin neuvo ja ihmetarinat siitä miten joku tutun tuttu tuli raskaaksi yllätten vuosien lapsettomuushoitojen jälkeen se vasta harmittaakin!

Allekirjoitan kyllä itsekkin kaikki nuo yllämainitut lausahdukset erittäin huonoiksi vitseiksi. Kovin paljon niitä vain silti kuulee. Sitten taas voi lukea lapsettomuusblogeista miten joku pahoitti mielensä.

Itse sorruin kerran sanomaan jotain, mitä myöhemmin olen katunut. Kaverini sai keskenmenon ja löpsäytin sitten ajattelemattomuuttani, että "nyt ainakin tiedät että voit tulla raskaaksi". Mahtokin olla hyvin lohdullinen tieto siinä vaiheessa. Itselläni oli sillä hetkellä tilanne, ettei omassa kropassa mikään liikahtanut, kiertopäivä huiteli jossain lähellä sataa, ja usko siihen ettei vauvaa ilman lääkkeiden apua tule oli hyvin pieni. Mutta silti, lausahdukseni oli tökerö.

Kun paras ystäväni tuli raskaaksi ekasta kerrasta ja sitä sitten jollekkin tilitin, että miksei meilläkin, sain vastaukseksi "eihän hänen vauva ole sinulta pois". Tuo fraasi kuuluu omien henkilökohtaisten inhokkikliseiden top kolmoseen! Jos nyt oikein aletaan pilkkuja viilaamaan, niin jokainen jonkun toisen raskaus on joltain muulta pois. Itse uskon tilastoihin ja kun tilastollisesti vauvoja syntyy tietty määrä ja lapsettomuusklinikoiden hoidoista onnistuu tietty prosenttiosuus, on aina joidenkin jäätävä ilman omaa lasta. Silloinhan toisen raskaus voi olla juurikin minulta itseltäni pois.

Facebook onkin sitten oma lukunsa. Muiden raskausuutiset lävähtävät varoittamatta uutisvirrasta silmille. Sitten menee muutama kuukausi ja tulee ilmoitus syntymästä ja kohta ilmoitetaan nimi. Jokaisen postauksen perässä on kymmeniä "oih, ONNEA tosi paljon" -kirjoituksia. Ja taas joku lapseton tuntee olonsa ulkopuoliseksi. Keneltäkään ei tietenkään voi vaatia, ettei oman perheen tärkeitä tapahtumia saisi julkisesti jakaa, mutta itse koitan pitäytyä tässäkin asiassa melko vaatimattomalla linjalla. En esimerkiksi ole perustanut omaa albumia vauvalle ja muutenkin meidän arjen askareet jää kyllä feisbuukkiin päivittämättä.

En myöskään lähettänyt oman vauvani naamakuvalla komeilevaa joulukorttia kenellekkään. Valitettavasti omassa ystäväpiirissä yksi tälläinen joulukortti löysi perille lapsettoman ystäväni postilaatikkoon ja pahaa mieltähän siitä tuli.

On niin helppo ärsyttää ja loukata. Ja monesti vielä täysin tietämättään ja alunperin hyvää tarkoitten. En ihmettele, että monet lapsettomat ja lapselliset ajautuvat vähitellen kauemmaksi toisistaan.