Elämä pelissä

Jännittää kamalasti miten tässä käy.

Välillä tuntuu, että ystäväni pelko ja jännitys on käsinkosketeltavaa. Koko elämä pyörii testipäivän ympärillä ja sen odottaminen on samalla tuskaisen hidasta ja pelottavaa, mutta samalla päivän lähestyminen ja tulokset saavat myös pienen jännityksen kihelmöimään vatsassa. Niin paljon on siitä kiinni. Ei vain tämän kesä tai loppuvuosi, vaan se millaisen suunnan elämä saa. Onneksi ystäväni jaksaa toivoa, eikä ole siitä luopunut.

Joka kerta kun puhelimeni soi ja näen ystäväni nimen vilkkuvan ruudussa, sydämeni pompsahtaa kurkkuun. Pelkään aina, että nyt on sattunut jotain ja vuoto alkanut. Piinapäiviltä nämä tuntuvat, vaikka minun elämäni ei olekaan pelissä. Olen miettinyt, että miten itse kestäisin tälläistä jos kyse olisikin minun hoidoistani? En ole oikein halunnut viedä ajatusta pidemmälle, niin ahdistavalta se tuntuu. Nostan siis hattua kaikille, jotka läpikäyvät lapsettomuushoitoja.

Voi kumpa hän saisi vihdoin olla miehensä kanssa se, joka pääsee kertomaan hyviä uutisia.