Kiitos kaikille onnittelijoille! En aio kuitenkaan tehdä tästä raskausblogia vaan edelleenkin pääpaino teksteissä on siinä, millaista on olla laspettoman ystävänä.
Tuntuu hullulta, että melkein heti blogin avaamisen jälkeen olen tilanteessa, mikä on ehkä hankalin omalta kannalta katsottuna. Ystäväni on juuri epäonnistunut alkionsiirrossa ja minä tulin samoihin aikoihin yllättäen raskaaksi. Draamankaarta kerrakseen.
Olen miettinyt raskaudesta kertomista. Siitä ei tiedä vielä kukaan, lukuunottamatta omia vanhempiani. Edellisen raskauden tässä vaiheessa asiasta tiesi moni ystävä, sisko, muutama työkaveri, omat vanhempani sekä appivanhemmat ja muutaman muukin sukulainen. Nyt tuntuu, että haluan pitää tiedon itselläni vielä jonkin aikaa. Viime kerralla tieto levisi myös tahtomattani joillekkin ja olin siitä hyvin pettynyt. Jos kukaan ei tiedä, ei tieto myöskään leviä heille joiden en haluakkaan tietää.
Olen melkein 100% varma, että jos kertoisin nyt raskaudesta lapsettomalla ystävälleni, hän kertoisi siitä eräälle henkilölle. Eikä siinä vielä mitään. Aluksi jopa ajattelin, että voisin luvata hänelle että hän saa kertoa asian tälle henkilölle jos haluaa. Sitten tajusin, että jos tämä toinen henkilö tietää niin hän aivan varmasti kertoo sen eräälle yhteiselle tutullemme. He kertovat aina kaiken toisilleen. Ja vaikka kieltäisin ja vannottaisin lapsetonta ystävääni olemaan puhumatta asiasta kenellekkään, en koe että voisin täysin luottaa siihen, ettei hän kerro. Ja ymmärränkin sen myös! Tieto raskaudestani varmaan aiheuttaisi maailman isoimman vitutuksen, ja kertominen voisi asiaa helpottaa. En siis oikein voi vaatia häntä olemaan asiasta hiljaa jos jollekkin toiselle puhuminen hänen oloaan helpottaa.
Pidän siis asian toistaiseksi vain omana tietonani. Onhan kaikki vielä kuitenkin todella alussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti