tiistai 19. kesäkuuta 2012

Yllätys

Elämä yllättää ja nyt se yllätti minut ja mieheni. Olen raskaana. Ehkäisyä ei olla käytetty esikoisen syntymän jälkeen, koska mihin me sitä oltas tarvittu kun esikoistakin saatiin yrittää hyvän aikaa ja vasta lääkkeillä tärppäsi. Ollaan tietysti tiedostettu, että saatan tulla raskaaksi, mutta kumpikaan ei jaksanut uskoa niin käyvän.

Tein raskaustestin tänäaamuna ihan vaan varmuuden vuoksi. Esikoinen on menossa juhannusaattona appivanhempieni luokse hoitoon yhdeksi yöksi ja me olemme mieheni ja kahden ystäväpariskunnan kanssa lähdössä mökkeilemään. Oli siis tarkoitus muutama saunasiideri ja -lonkero nauttia juhannuksen kunniaksi. Yllätys oli melkoinen kun testitikkuun piirtyi salamana kaksi viivaa. 

Ollaan mieheni kanssa tietysti hirvittävän onnellisia ja iloisia, että tämä meni näin. Jos kaikki menee hyvin, että raskaus jatkuu ja vauva syntyy, on hän todella tervetullut. Koemme olevamme aivan järjettömän onnekkaita mieheni kanssa ja etuoikeutettuja, että tämä kävi näin helposti.

Asiasta kertominen lapsettomalle ystävälleni ahdistaa kuitenkin todella paljon. En oikeasti tiedä miten ihmeessä tämän asian hänelle muotoilen?! Tunnen syyllisyyttä että meille on tulossa jo toinen ja tämä toinen on vielä saanut alkunsa ihan tuosta vaan, huomaamatta, ilman pienintäkään stressiä saatikka rahanmenoa ja pettymyksen kyyneleitä. En kuitenkaan koe, että asia muuttuisi myöhemminkään helpommaksi kertoa. Luulen, että mitä aikaisemmin kerron sen helpompi asia on sulattaa. En halua, että hän kokee missään nimessä että asiaa on salailtu häneltä. Se ehkä vain lisäisi ulkopuolisuuden tunnetta. Uskon, että huonoin vaihtoehto olisi kertoa viimeiseksi niin, että kaikki muut jo tietää. 

Mietin, että jos vain sen kummemmin taustoja selvittämättä sanoisin olevani raskaana. Alleviivaamatta milläänlailla sitä miten tämä kävi ja kuinka pöllämystyneitä me olemme. Emmehän me edes yrittäneet vielä toista lasta! Ja hän tietää sen. Hän osaa kyllä päätellä, että raskaus tuli meillekin yllätyksenä ilman että minä sitä vielä ääneen ihmettelen. Koska juuri se tästä varmasti tekee sen kovimman palan niellä. Toiset vaan tulevat raskaaksi tuosta noin ilman että edes itse huomaavat sitä, onnea vaan tosi paljon...

8 kommenttia:

  1. Hei Claudia ja suuret onnittelut! Tämä on ensimmäinen kerta vierailessani blogissasi ja olipas hienoa, nyt tuntematta taustaasi, heti nähdä ihania uutisia! Ei epätoivoa, ei kyyneleitä, vain onnea - ainakin tänään! Varmaan tutustun myös taustaasi myöhemmin.

    VastaaPoista
  2. Ihan ensimmäiseksi onnea! Hienoja uutisia.

    Ymmärrän täysin ahdistuksesi asian kertomisesta lapsettomalle ystävällesi. Myös minä olen sitä mieltä, ettei asiaa pidä salata, vaan kertoa mahdollisimman pian. Niin itse toivoin ihmisten toimivan kanssani, ja toivon edelleen. Salailu ja asian kuuleminen jostain kiertoteitse on kamalaa. Myönnä suoraan, kuinka vaikeaa sinun on tätä hänelle kertoa. Ihanaa, että olet tuollainen ystävä, joka oman onnensakin keskellä osaa ottaa toisen huomioon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon onnitteluista ja sanoistasi Ina. Vaikka juuri tällä hetkellä tuntuu, että olen lähinnä pettänyt ystäväni. Mutta rehellinen aion olla, koska salailu vain pahentaisi asiaa.

      Poista
  3. Hei Claudia! Olet käynyt kommentoimassa blogiani pariinkin otteeseen mutta vasta nyt löysin tieni sinun blogiisi.
    Paljon onnea raskautesi johdosta! Ihanaa, että se tällä kerralla kohdallasi sai alkunsa vaivatta. Niin kuin raskaudet tavallisesti pitäisikin...? :)
    Kannustan myös kertomaan ystävällesi mahdollisimman pian. Näin hän saa aikaa tottua ajatukseen ja toivottavasti myös pystyy ajan kanssa puolestasi iloitsemaan!
    Kaikkea hyvää tähän odotukseen, jään seuraamaan sen etenemistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei *Tähdenlento* ja kiva kun löysit tänne ja kiitos onnitteluista. Aion kertoa raskaudesta ystävälleni ennen kuin kerron siitä muille ja "tulen kaapista". Se on varmasti reiluinta.

      Poista
  4. Suuret onnittelut Claudia raskautumisesta!
    Ymmärrän huolesi raskaudesta kertomisen suhteen. Minä kannustan kuitenkin kertomaan raskaudesta lapsettomalle ystävällesi. Läheinen ystävä huomaa nopeasti ja salailu/kertomattomuus saattaa satuttaa enemmän kuin kertominen. Itselleni läheisten ystävien raskautuminen ei tuota ahdinkoa (tosin kuin vähemmän tuttujen tai joidenkin työkavereiden - mutta vain niiden "tapausten", joilla tuntuu useat elämän osa-alueet onnistuvan (liiankin) helpolla). Myös ystävän raskautumisen jälkeen saattaa tulla pyöräytettyä kyyneleitä, mutta tämä siksi kun toivoisi itsellekin vihdoin onnistumista, ei vihasta tai kateudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ivfbabyblog onnitteluista! Olen sinun blogiasi käynyt moneen otteeseen lukemassa =) Tässä asiassa itselleni on kaikista vaikeinta juuri se, kun kaikki tapahtui niin helposti. Olisi vähemmän ahdistavaa kertoa, jos tämä toinenkin kerta olisi saanut alkunsa lääkkeiden avustuksella.

      Poista